Takamaa
Lapin pikkukylissä auto on monelle elämänedellytys. Songassa asuvalla Heiskarin perheellä ei olisi kahta autoa, jos ei olisi pakko.
Voiko elämä olla kestävää ja ympäristöystävällistä, vaikka omistaisi auton tai kaksi? Millaisia ratkaisuja joutuvat tekemään he, jotka asuvat takamailla julkisten liikenneyhteyksien ulottumattomissa? Tätä pohtivat nyt Lapista, Songan kylästä sielunmaisemansa löytäneet Kaisa ja Heikki Heiskari.
Lappi kattaa liki kolmanneksen Suomen pinta-alasta.
Kaisa, Heikki ja Siiri asuvat lähellä eteläistä Lapin rajaa liki Rovaniemeä. Lapin pinta-ala on noin 98,982 neliökilometriä ja maakunta kattaa lähes kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Noin kaksi ihmistä asuu yhdellä neliökilometrillä. Vastaava luku pääkaupunkiseudulla on 170,4.
Lapissa syksy on vaihtumassa lumiseen talveen. Pimeys laskeutuu yhä pidemmäksi aikaa Rovaniemen tienoille, mutta se ei tunnu Kaisaa haittaavan. Kaikki jotka muuttavat Lappiin kaupungista, tietävät miten luonto elää. Sen mukaan on sopeuduttava. Heiskarin perheelle eristäytynyt elämä puiden keskellä ei kuitenkaan tarkoita yksinäisyyttä, päinvastoin: se tuo turvallisuuden tunnetta. He ovat rakentaneet itse talonsa ja löytäneet paikkansa kuin lintu pesänsä. Täällä koko perhe voi levätä pitkän työpäivän ja työmatkojen jälkeen.
Turvallista, ei yksinäistä.
Pääkaupunkiseudulla tai suuremmissa kaupungeissa on varsin helppoa elää ilman omaa autoa. Metroilla, raitiovaunuilla ja busseilla pääsee moneen paikkaan vaivattomasti. Monet käyttävätkin julkista liikennettä sen helppouden ja nopeuden vuoksi.
Ympäristölle haitallisesta yksityisautoilusta luopuminen tai jopa sen kieltäminen alueilla, jossa joukkoliikenne sijaitsee hyvillä yhteyksillä, vaikuttaa jopa mahdolliselta. Joukkoliikenteen lisäksi tätä puoltaa kaduille ilmestyneet sähköpyörät ja sähköautojen jakamispalvelut.
Mutta entä kun julkinen joukkoliikenne loistaa poissaolollaan? Silloin esimerkiksi pienissä syrjäkylissä eläminen tulee entistä riippuvaisemmaksi yksityisautoilusta. Yhtä lailla lääkärissä ja kaupassa käynti, lapsen vieminen päiväkotiin, töihin kulkeminen kuin ystävien näkeminen ja ylipäätään oman elämän eläminen olisi valtaosalle pohjoisen väestöstä todella haastavaa ilman yksityisautoilua. Välimatkat ovat yksinkertaisesti liian pitkät.
Julkinen liikenne Songassa on lakkautettu. Syyskuuhun 2019 asti bussi pysähtyi kylässä aamuisin kello kahdeksan, mikä oli sekin Kaisalle ja Heikille liian myöhään.
‘’On ymmärrettävää, että bussi ei odota minua kun vien lapseni päiväkotiin, mutta ei ollut myöskään seuraavaa vuoroa johon voisin hypätä,’’ Kaisa mainitsee.
Tämä ratkaisu on tehokkaampi ja halvempi toteuttaa
Heikki
Ilman autoa töissä ja kaupassa käyminen olisi haastavaa.
Rovaniemeltä on mahdollista ottaa bussi muihin Lapin kaupunkeihin, kuten Kittilään, Sirkkaan tai Inariin. Aikataulut ovat kuitenkin sen verran epäkäytännölliset, että töihin pääseminen yhdessä päivittäisten asioiden hoitamisessa on hankalaa. Tämä vaikuttaa myös matkustajamääriin: Rovaniemeltä Sonkaan kulkevaa bussia käytti ainoastaan yksi vakiomatkustaja ennen kuin bussiyhteys lakkautettiin. Ensi vuonna Siiri menee esikouluun Sinetän kylään, minkä jälkeen hän alkaa taittaa koulumatkansa taksilla muiden, harvaan asutulla alueella asuvien lasten tapaan.
Noin 41% suomalaisista käy töissä toisessa kunnassa.
Kaisa ja Heikki pyrkivät elämään ekologisesti ja suojelemaan ympäristöään. Yksityisautoilu on kuitenkin yhdenlainen solmukohta heidän tavoitteessaan elää päästövapaampaa ja ilmastoystävällisempää elämää. Se, että he käyttävät kahta autoaan työmatkaliikkumiseen ja asioiden hoitamiseen saa heidät tuntemaan syyllisyyttä.
Toisaalta, ympäristö ei ole kuitenkaan ainoa tekijä joka aiheuttaa heille huolta: Suomen hallitus työstää tällä hetkellä kunnianhimoista kestävän kehityksen strategiaa, jonka tavoitteena on kääntää yksityisautoilu Suomessa laskuun.
Päästöjen mukaan laskettava henkilöautovero ei ainoastaan kannustaisi vähentämään autoilua, mutta myös omistamaan esimerkiksi vain yhden auton. Se toisi valtavasti lisäkustannuksia ihmisille Kaisan ja Heikin kaltaisille ihmisille, jotka joutuvat ajamaan kahta autoa. Lisäksi suunnitteilla on liuta muitakin verohankkeita, jotka vaikeuttaisivat elämää ja aiheuttaisivat myös taloudellisen riskin.
Herää kysymys: onko perheen mahdollista jatkaa elämäänsä paikassa, josta on muodostunut heille monien vuosien jälkeen koti?