Syvälle juurtunut
Jukka Heikkosen suku on omistanut metsää jo neljän sukupolven ajan. Tavoitteena on, että hyvinvoiva metsä säilyy myös tuleville sukupolville. Sen vuoksi Heikkonen miettii tarkkaan, mitä puita hän kaataa mailtaan.
Jukka Heikkonen on yksi Suomen yli 600 000 metsänomistajasta. Hänelle metsä on sekä tulon lähde että paikka rauhoittua.
Toisinaan metsän harmoninen tunnelma rikkoutuu. Esimerkiksi kesällä 2010 Asta-myrsky riepotteli Heikkosen pihalla seisovia lehtikuusia Punkaharjulla. Yhden kuusen juuret nousivat myrskyn johdosta maan pinnalle näkyviin. Heikkonen ei kuitenkaan halua kaataa kotipihansa yli 150-vuotiaita puuvanhuksia, vaikka voisi tehdä niin. Hän sanoo, ettei se ole taloudellisesti järkevää eikä luonnon kannalta kestävää.
Jukka Heikkonen on asunut lähes koko ikänsä samassa paikassa. Punkaharju on Heikkoselle erityisen rakas, eikä hän voisi kuvitella muuttavansa pois sieltä. Hän saa elantonsa sekä metsästä että perheen matkailuyrityksestä.
Noin 60 prosenttia suomalaisesta metsästä on yksityisessä omistuksessa, ja noin 14 prosenttia suomalaisista omistaa metsää. Heikkonen kertoo, että metsienhoito on muuttunut vuosien aikana huomattavasti, sillä aiemmin useat metsänomistajat hoitivat metsiään itse. Näin oli myös Heikkosten perheessä. Nykyisin Metsä Group käy noin kerran vuodessa kaatamassa metsää.
Jukka Heikkonen pyöri nuorena relaskoopin kanssa metsässä, ja hän tekee niin myös nykyisin. Siten hän mittaa, miten paljon metsässä on puita. Heikkonen kertoo, että mittaustuloksista voi nähdä, kuinka hyvinvoiva ja arvokas metsä on. Mitä enemmän puita on, sitä arvokkaampi metsä on.
Puut sitovat itseensä fotosynteesin myötä hiilidioksidia ja vapauttavat happea. Siksi metsiä kutsutaan usein maailman keuhkoiksi, vaikka ne todellisuudessa tuottavat suhteellisen vähän happea. Suurin osa hengittämästämme hapesta kasviplanktoneiden tuottamaa.
Heikkosella on maillaan myös alueita, joita hän ei hoida säännöllisesti. Hän haluaa pitää joitakin alueita mahdollisimman luonnonmukaisessa tilassa, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi alueella. Heikkonen kertoo, että toisinaan matkailijat ihmettelevät, miksei kyseisten alueiden metsiä hoideta. Hänen mukaansa joillakin asiakkailla on vahvoja mielipiteitä siitä, miten ja mistä metsäalueita pitäisi hakata. Hän ei kuitenkaan anna liikaa painoarvoa muiden mielipiteille. Jos joku, niin metsänomistaja tietää, että hätäisesti tehty hakkuupäätös voi muuttaa maiseman täysin jopa seuraavaksi 70 vuodeksi.