Kohti vihreää kuntaa

Pieni pohjoinen kunta pyrkii kestävän kehityksen edelläkävijäksi Suomessa.

Perämeren kupeessa sijaitsevalla Iin kunnalla on unelma: se haluaa olla maailman johtava kunta kestävässä kehityksessä. Esimerkillään Ii kehottaa muita yhteisöjä tekemään samoin. 

Kaisa-Reetta Seppänen & Eike Hagen Hoppmann

Kun varaan matkalippuja juttureissulle Iihin ja opin, että viimeksi matkustajajuna on pysähtynyt siellä 3. syyskuuta vuonna 2006, en voi muuta kuin hyräillä Anna Puun kappaletta: Nopeimmat junat.

“Pilvien alla, maan päällä. Mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä.” 

Matkustan siis bussilla. Pienessä paikassa kasvaneena osaan ennakoida ja katsoa Iitä lähestyttäessä karttapalvelusta pysäkin, jonka kohdalla minun tulee painaa Stop-painiketta pysähtymisen merkiksi. Pitkän matkan busseissa ei tunnetusti kuuluteta muuta kuin päätepysäkin nimi. Eikä se ole Ii. 

Hyppään pois nelostien varressa Iin Haminan pysäkillä. Ensivaikutelma on sellainen kuin arvelinkin: pieni kylä vilkkaan tien reunamilla. En voi olla lankeamatta väsyneeseen ajatteluun pikkukylistä, joita suomessa on varmasti enemmän kuin vilkkaita kaupunkeja.

Mitä minä teenkään täällä. Eihän täällä ole mitään.

Reilun kahden päivän ajan Ii läksyttää minua ja pikkukyliin kohdistuvia, varsin kuluneita asenteitani kertomalla pilviä hipovista unelmistaan olla maailman ensimmäinen päästötön kunta. Oikeastaan se ei ole unelma. Vaan tavoite. 

Luku 1: Tervetuloa Iihin

Ensimmäinen aamu Iissä aukeaa raikkaana. Ulkona on pakkasta ja aurinko paistaa kainosti puiden lomasta hengityksen höyrytessä. Pakkasen syleilemät lehdet rouskuvat kenkien alla, kun lähdemme kartoittamaan Iin maisemaa. Pitkä tie johdattelee meitä läpi Iin Haminan, joka on täynnä vanhoja puurakennuksia. Ihmisiä ei ole mailla, eikä halmeilla. Vain kirkonkellot ilmoittavat ajankulusta ja autot talojen pihoilla asutuksesta.

Olemme sopineet tapaamisen Iin kunnanjohtaja Ari Alatossavan kanssa. Hän pitää meille kattavan esityksen Iin kunnan historiasta ja tavoitteista. Näemme laskelmia ja graafeja. Elämää Iissä Alatossava kuvailee erilaiseksi kuin muualla. Pienessä yhteisössä ongelmista ja ihmisten tarpeista on helpompaa puhua.

Kunnan tavoitteet ovat kieltämättä kunnianhimoiset. Pitkälle tähtäävien suunnitelmien edessä Alatossava ei kuitenkaan jähmettyisi, sillä tavoitteita kohti päästään askel kerrallaan. Tällä hetkellä kiikarit ovat käännettyinä hiilidioksidipäästöjen saamiseen kuriin. Vuoteen 2018 mennessä Iin kunta oli leikannut hiilidioksidipäästöjään 62 %. Vuoteen 2020 mennessä tavoite on 80 %. Tuloksia on saatu muun muassa lopettamalla fossiilisten polttoaineiden käyttö. Seuraavana on vuorossa ylikulutuksen ja jätteentuottamisen välttäminen. 

Ilmastoasioista oppii tekemällä: “Jos haluat oppia jotain, sinun pitää tehdä itse asioita.”

“Miten kuvailisin Iitä? Pitkä historia, lyhyt nimi” 

-Ari Alatossava, Kunnanjohtaja. 

Luku 2: Paikallista tuotantoa

Paikalliset yritykset, jotka lupaavat sitoutua ympäristötavoitteisiin voivat halutessaan liittyä mukaan Iin Paikallista -merkkiin, jonka avulla yritykset pystyvät markkinoimaan itseään.

Merkin avulla kunta pyrkii houkuttelemaan paikallisia yrityksiä edistämään ekologisuutta myös omassa toiminnassaan. Merkki tuo myös näkyvyyttä paikallisuuteen paikallisuudelle.

Olli Häyrynen perusti Korpiniemen lammastilan vuonna 2015. Vanhempainvapaalta töihin palaamiseen sijaan hän päätti ostaa kotitiluksiaan takaisin ja ryhtyä lampuriksi.

Muutama vuosi sitten Iihin muuttanut luonnonvaratuottaja Päivi kaukua pitää kotikunnastaan erityisesti sen positivisen vireen ansiosta. “Täällä on paljon hyviä asioita ja sellanen hyvä pöhinä päällä. Positiivinen vire kaikkinensa.”

Yhtenä Iin kunnan ympäristötekona on ruokahävikin teemaviikko, jota kaukua on ollut suunnittelemassa. “Se (ruokahävikki) on sydäntä lähellä ja se on ilmastoteko, ettei sitä synny.”

Kaukua on perustanut paikallisiin villiyrtteihin pohjautuvan yrityksen, joka on otettu paikallisten keskuudessa hyvin vastaan. Erityisesti tuotteiden raaka-aineiden paikallisuutta on tunnuttu pidettävän arvona. “Kun ympäristön kunnioitus on (kunnassa) arvo, niin kyllähän arvostus tämän tyyppisiä yrityksiä kohtaan on kohdallaan.”

Naurun saattelemana Kaukua kuvailee itseään metsäläiseksi kertoessaan, että hän näkee lähiluonnon todellisena villiyrttien aarreaiitana. Häntä puhuttelee erityisesti lähiympäristössä esiintyvien villiyrttien, kuten nokkosen helppo saatavuus. “Villiyrteillä on pitkä tausta, mutta niiden käyttö on unohtunut kun maailmalta tuodut mausteet alkoivat olla edullisempia.“

Ympäristöarvot ovat Kaukualle tärkeitä. Ilmastoasioihin voi Kaukuan mielestä jokainen vaikuttaa, eikä vastuullinen aikuinen voi olla kantamatta huolta. Kaukua hakeutuu itsekin luontoon tietyin väliajoin ja haluaa kunnioittaa sitä. “Me ollaan osa sitä (luontoa), niin pitäähän meidän kohdella sitä hyvin.”

Luku 3: Liikenne ja kulkeminen

10 000 asukkaan kunnassa on turha odottaa aamusta iltaan tiheään pyörivää joukkoliikenteen verkostoa, sillä se ei yksinkertaisesti ole kannattavaa.

“Joukkoliikenne on hieman hankala asia, sillä asukkaita ei ole paljon. Sen vuoksi liikenteen (päästöjen) suhteen meillä ei voi olla samanlaisia positiivisia vaikutuksia, kuin olemme esimerkiksi energia-alalla saaneet.” -Ari Alatossava, kunnanjohtaja

Jouni Tanskanen Iin teknologiakeskus Micropoliksesta työskentelee kestävien liikenneratkaisujen parissa. Päätavoitteena on kehittää liikennepalveluiden ja kuljetussysteemien saatavuutta digitalisaation avulla.

Luku 4: Koulutus ja nuoret sukupolvet

Ympäristöystävällinen ajattelu näkyy myös kunnan kouluissa. Vierailimme Jakkukylän ala-asteella, jossa oppilaat otetaan mukaan ympäristöajatteluun.

Oppilaat seuraavat muun muassa huoneiden lämpötiloja ja onnistuessaan säästämään energiaa kunta maksaa heille puolet säästöistä.

Keskiviikko alkaa lähennellä iltapäivää. Kävelemme kolmen kilometrin matkan Illin saaresta kyläkeskukseen syömään, jonka jälkeen kapuamme vilkkaan nelostien varteen odottamaan bussia. Autot ajavat bussipysäkin ohitse liikenneympyrään. Jotkut jatkavat ympyrästä matkaa pohjoiseen, toiset kääntyvät Iin taajamaan. 

Yhtä kokemusta rikkaampana hyppään bussiin. Nelostien varrella, Iijoen kupeessa Iiläiset jäävät ahkeroimaan ekologisemman huomisen puolesta.

“Ei tämä ole rakettitiedettä. Meillä kaikilla on tieto ja resurssit tehdä tätä. Sen vuoksi ajattelen, mikseivät myös muut ala toimia näin,” toteaa Alatossava.